PERUSTIEDOT

Pieni matala Lohilampi kuuluu Enäjärven valuma-alueeseen. Valuma-alueella on peltoja ja kallioista metsää.

Lohilammesta on otettu vesinäytteitä vuosina alkaen vuodesta 1966. Järvi voidaan luokitella selvästi reheväksi pintaveden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella. Lohilammessa on esiintynyt talviaikaisia happikatoja, kesäisin matala järvi sekoittuu helposti eikä happikatoja pääse syntymään.

Lohilampeen kohdistuu jonkin verran kuormitusta, ylikuormitetun järven kaiken kuormituksen vähentäminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Järven tilaa on viime vuosina seurattu Lohjan kaupungin ja kyläyhdistyksen toimeksiannosta. Lohilampeen kohdistuu paljon virkistyskäyttöä.

Vesistöalue

23.033 Enäjärven valuma-alue

Pinta-ala

36.1 ha

Rantaviivaa

2.9 km

Keskisyvyys

1.0 m

Suurin syvyys

2.4 m

Järvityyppi

Ei tyypitelty

Valuma-alueen pinta-ala

2.5 ha

Valuma-alueen kuvaus

Valuma-alueesta on peltoja 18 %, metsää 72 %, suota ja vesijättömaata 9 % ja vettä < 1 % (Heitto ym. 2005).

Suurimmat saaret

Ei saaria.

Järveen tulevat joet

Lohilampeen tulee suo-ojia lännestä ja etelästä pelto-oja.

Järvestä lähtevät joet

Lohilampi laskee pohjoisesta Enäjärveen.

Kuormitus

Lohilampeen tulee luultavasti paljon kuormitusta peltoalueilta ja asutuksesta.

Kunnostukset

 

Virkistyskäyttö ja uimarannat

Asutusta on jonkin verran, valuma-alueella on myös kurssikeskus ja museo.

Rajoitukset

 

Paikallinen suojeluyhdistys

Lohilammen tilaa seuraa erityisesti Lohilammen kyläyhdistys.

Lisätietoa

Lohilampi on luodattu vuonna 2005.

TUTKIMUKSET

Lohilammesta on otettu vesinäytteitä vuosina 1966, 1976 – 1984 ja 2005 – 2014. Uusimmat vesinäytteet otettiin kyläyhdistyksen ja Lohjan kaupungin ympäristönsuojelun toimialan toimeksiannosta.

Vedestä on tutkittu mm. seuraavia ominaisuuksia: lämpötila (°C), näkösyvyys (m), happi (mg/l), hapen kyllästysaste (%), kemiallinen hapen kulutus (mg/l), kokonaisfosfori (µg/l), kokonaistyppi (µg/l), alkaliniteetti (mmol/l), pH, sähkönjohtavuus (mS/m), väriluku (mg Pt/l) ), ammoniumtyppi (µg/l), rauta (µg/l), sameus (FNU, FTU), fekaaliset enterokokit (kpl/100 ml) ja koliformiset bakteerit (kpl/100 ml), fosfaattifosfori (µg/l), klorofylli-a (µg/l) ja nitriitti-nitraattityppi (µg/l).

Näytepisteitä: 1 järven keskiosassa.

VEDEN LAADUN SEURANTA

Happitilanne

Lohilammessa on esiintynyt talviaikaisia happikatoja. Kesällä matalassa järvessä ei ole happiongelmia. 7.8.2014 happipitoisuus oli 9,3 mg/l. Happi oli ylikyllästynyttä (114 %) johtuen runsaasta perustuotannosta.

Rehevyys

Lohilampi voidaan edelleen luokitella selvästi reheväksi pintaveden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella. Heinäkuussa 2013 pitoisuus oli 69 µg/l, mutta elokuussa 2014 jälleen 120 µg/l. Kokonaistypen pitoisuus on vaihdellut vuosina 2008-2014 välillä 570-770 µg/l. Elokuussa 2014 pitoisuus oli 670 µg/l. 

Levätuotannon määrää mittaavan a-klorofyllin pitoisuus on Lohilammessa vaihdellut vuosina 2008-2014 välillä 6-13 µg/l. Pitoisuudet ovat rehevälle järvelle alhaisia. Lohilammen merkittävin perustuottajaryhmä on ilmeisesti vesikasvillisuus.

Muu veden laatu

Lohilammessa ei ole havaittu sinileväkukintoja ympäristöhallinnon levähaittarekisterin mukaan. Runsaat uposlehtikasvustot (esim. kanadanvesirutto) käyttävät tehokkaasti ravinteita. Tämä voi olla osasyynä, ettei järvessä ole leväkukintoja.

BIOLOGINEN SEURANTA 

Plankton ja kasvillisuus

Lohilammessa esiintyy vesiruttoa runsaasti (Ranta 2008, Kuparinen ym. 2003).

Pohjaeläimet

Valtalajeina harvasukasmadot, surviaissääsken toukat ja simpukat (Kuparinen ym. 2003).

Kalasto

Lohilammen kalastossa esiintyy haukea, ahventa, särkeä, ruutanaa ja sorvaa (Heitto ym. 2005, Kuparinen ym. 2003).

   
Muutos järven tilassa

Fosforipitoisuuksien perusteella Lohilampi on edelleen selvästi rehevä (vrt. kuvaaja), vaikka aikaisempien vuosien ylisuuria pitoisuuksia ei enää ole havaittu. Kokonaistyppipitoisuudet ja levätuotantoa mittaavat a-korofyllipitoisuudet ovat uusimpien mittausten perusteella hyvinkin tyydyttävällä tasolla.

Seuranta

Talvisen happipitoisuuden ja tuotantokauden rehevyyden seuranta olisi suotavaa. Myös kuormituksen seuranta ja ranta-asukkaiden noudattama vesiensuojelu on tärkeää. Järven sietokyky on todennäköisesti lähellä äärirajoja.